Mr. Olympia Orlandosta Helsinkiin Osa 1

Mr. Olympia Orlandosta Helsinkiin Osa 1

Mennäänpä vuoteen 1989 ja ensimmäiseen Suomessa järjestettyyn kehonrakennuksen ammattilaiskilpailuun. Aloitin Risto Isohannin kanssa IFBB:n pro-kisojen järjestämisen hieman samaan tapaan kuin olimme aloittaneet Bodaus-lehden kustantamisen. Siis vastoin kaikkien talousasioista jotain ymmärtävien tuttujen ja ystävien ohjeita ja varoituksia. Kilpailun järjestäminen aivan kuten aikanaan lehden kustantaminenkin kun olisi hyvin vaikeaa ja varma taloudellinen katastrofi. Pidimme kuitenkin päämme ja osoitimme varoittelijoiden olleen väärässä. Ainakin tuolla kerralla. Ja aikanaan myös Bodaus-lehden osalta, lehti ilmestyi kaiken kaikkiaan 33 vuoden ajan.

Järjestimme IFBB Finnish Grand Prix´n myös vuosina 1990 ja 1991, ja amerikkalainen pomomme IFBB Pro Division Chairman Wayne S. DeMilia oli tyytyväinen toimintaamme. Hän halusikin sitten jotain eksotiikkaa ja vaihtelua lajin pääkilpailuun Mr. Olympiaan ja päätti joskus kesällä 1991, että järjestää kilpailun seuraavana vuonna Helsingissä. Minut hän palkkasi avukseen hoitamaan Suomen pään käytännön järjestelyjä.

Ensimmäinen komennus oli matka syyskuussa 1991 tutustumaan tuon vuoden Mr. Olympian järjestelyihin Orlandossa, Floridassa. Se oli todella mielenkiintoinen ja silmät avaava kokemus. Järjestelyt olivat todella mittavat, itse kilpailu käytiin kisahotelli Walt Disney World Dolphin Hotelin valtavassa juhlasalissa, jonne oli myyty 4000 pääsylippua, kaikki ennakkoon. Kuljin Waynen mukana ja pääsin näin näkemään, mitä kaikkea kisajärjestelyihin aivan viime vaiheissa kuuluu. Suurin työ oli tehty tietysti jo paljon aiemmin, kilpailijasopimukset oli solmittu, pääsyliput myyty ja sponsorit hankittu jo kauan sitten.

Kilpailun komeat puitteet saivat minut hämilleen, ja samalla tajusin, kuinka pientä kaikki meillä Suomessa on. Pääsylippujen myynti on vaikeaa, alan yrityksiä on vaikea saada innostumaan tulemaan mukaan, kaikilla tuntuu olevan tiukkaa rahasta. Yhdysvallat taas on niin suuri maa, että kehonrakennuksen kaltainen alakulttuurikin on siellä suhteellisen isoa liiketoimintaa. Tämä koskee kaikkea alan tuotteiden myynnistä sen kilpailuihin ja kaikkeen siltä väliltä.

Orlandon kilpailu oli viimeinen, johon siihen mennessä seitsemän Sandow-patsasta voittanut ja kotiin vienyt Lee Haney osallistui. Horisontissa oli tällä kertaa myös varteenotettava vastustaja, englantilainen Dorian Yates, joka oli voittanut jo aiemmin keväällä arvostetun Night of Champions -kilpailun New Yorkissa. Miesten kohtaamista odotettiin suurella jännityksellä.

Orlandon kilpailuun liittyy mielenkiintoinen yksityiskohta, sillä kilpailijat punnittiin siellä ilmoittautumisen yhteydessä ja tulokset myös julkistettiin. Lee Haney oli 117-kiloisena painavin kilpailija, Dorian Yates painoi 112 kiloa. Molempien miesten kunto oli silkkaa terästä. Monien kilpailijoiden paino näytti olevan pienempi kuin alan lehdissä oli mainittu, muun muassa nuoremman polven suosikki Bob Paris painoi tasan 100 kiloa. Kuriositeettina mainittakoon, että Bob Paris on kaikki lajit mukaan lukien maailman ensimmäinen ammattiurheilija, joka on kertonut medialle olevansa homoseksuaali. Tämä tapahtui Ironman-lehden heinäkuun 1989 numerossa. Mielestäni tällaiset avautumiset ovat aivan turhia, sillä urheilijan seksuaali-identiteetillä ei ole mitään tekemistä itse urheilemisen kanssa. Samaa kurinalaista treenielämää kaikki joutuvat viettämään,

Kisasalissa oli mahtavan sähköistynyt tunnelma, kun kilpailijat astuivat riviin lavalle. On pakko sanoa, että Lee Haney erottui muita parempana melko selvästi, joten mitään varsinaista kovaa taistelua voitosta ei tainnut olla odotettavissa. Dorian Yates oli myös vakuuttava, ja kilpailijat olivat ylipäänsä vaativan kilpailun edellyttämässä hienossa kunnossa.

Illan kohokohtia olivat Lee Haneyn, Vince Taylorin ja Lee Labradan vapaaposeeraukset. Taylor esitti Orlandossa maailmalla paljon huomiota herättäneen ja myös kopiointia aiheuttaneen robottiohjelmansa.

Lee Haney otti vakuuttavan voiton uransa päättäneessä kilpailussa, piti yleisölle lyhyen mutta vaikuttavan puheen ja lähti viettämään mukavaa kisan jälkeistä iltaa vaimonsa, kahden lapsensa ja 100.000 dollarin palkintoshekin kanssa. Haney sai poistuessaan yleisöltä taloa järisyttäneet suosionosoitukset!

Englannin Dorian Yates sijoittui lämmittelyolympiassaan toiseksi ja vaikutti aivan tyytyväiseltä. Täydellinen herrasmiehen käytös olikin hänelle luonteenomaista koko kilpailu-uran ajan, sama tyyli on jatkunut kaikissa yhteyksissä näihin päiviin saakka.

Sijoille kolmesta kuuteen sijoittuivat Vince Taylor, Lee Labrada, Shawn Ray ja Sonny Schmidt.

Olin loppumatkan ajan Waynen vieraana hänen kotonaan Long Islandilla. Vierailimme Manhattanilla muun muassa Rockefeller Centerissä, St. Patrick´s Cathedralissa ja World Trade Centerin näköalatornin tasanteella ja lounastimme Little Italyssa Il Cortile -ravintolassa. Oli erikoista huomata, että liikkeiden avoimilla ovilla tai edustoilla päivystäneet kauppiaat tuntuivat lähes kaikki tuntevan Waynen ja tervehtivät häntä.

Ilma oli uskomattoman kuuma ja kostea, joten oli mukava käydä myös uimassa Atlantissa.

Jatketaan Helsingin Mr. Olympia-tarinaa sen toisessa osassa!