Perjantaitarina – Mr. Olympia Orlandosta Helsinkiin Osa 2

Perjantaitarina – Mr. Olympia Orlandosta Helsinkiin Osa 2

Helsingin Mr. Olympian järjestelyt alkoivat heti Orlandon kilpailun jälkeen syksyllä 1991. Telefax-liikenne oli vilkasta ja puhelin soi taukoamatta koko järjestelyihin kuluneen vuoden ajan. IFBB Pro Division Chairman Wayne S. DeMilia piti yhteyttä tiiviisti, minulla oli monenlaista kisojen käytännön järjestämiseen ja sponsorien hankintaan liittyvää työtä.

Meillä oli syyskuussa 1991 Orlandon Mr. Olympian jälkeen Helsingissä jälleen IFBB:n ammattilaiskilpailu, ja kävin kisaviikon aikana Waynen kanssa tapaamassa Helsingin Jäähallin isännöitsijää Harry Bogomoloffia ja sopimassa hallin varaamisesta seuraavan vuoden Mr. Olympiaa varten.

Jäähalli ja sen isännöitsijä olivat minulle tuttuja entuudestaan, sillä hallissa oli järjestetty muun muassa kaksi erinomaisen menestyksekästä Jorma Räty Cupia 1980-luvun loppupuolella. Paikka oli tuttu myös vahvamieskisojen näyttämönä ja tietysti lätkämatseista.

Helsingin kunnallispolitiikan vahva tekijä Harry Bogomoloff oli vaikuttava henkilö, pitkä, komea ja arvonsa tunteva herrasmies. Huomasin heti, että Wayne ja Harry tulivat juttuun oikein mainiosti, ja neuvottelujen jälkeen kisapäiväksi sovittiin 12. syyskuuta 1992. Kun asioista oli sovittu, Wayne kaivoi shekkivihon esiin ja maksoi hallin vuokran 32 tuhatta dollaria saman tien kokonaan ennakkoon. Harry ei olisi oikein halunnut maksua jo vuotta ennen tapahtumaa, mutta Wayne totesi, että heillä päin asiat hoidetaan näin, samalla hallin varaus on täysin sitova. Miehet tuijottivat hetken toisiaan alfa-katseillaan aika tiukasti, mutta lopulta shekki jäi Harryn pöydälle ja miehet paiskasivat kättä.

Lähtiessämme Wayne kehui Harrya mukavaksi mieheksi ja sano pitävänsä siitä, että tämä päätti sopimuksesta amerikkalaiseen tapaan saman tien yksin. Selitin Waynelle, että Suomessa on totuttu päällikkötyyliseen johtamiseen ja päätöksentekoon.

Kävin ennen vuodenvaihdetta New Yorkissa tapaamassa Waynea ja Mr. Olympian esillepanosta vastannutta Charlie Blakea. Viikko oli enemmän tavanomaista lomailua ja toisiimme tutustumista kuin tiukkaa työtä, mutta totta kai arvioimme, mitä siihen mennessä oli saatu aikaan esimerkiksi sponsorihankinnassa ja lipunmyynnissä.

Oli myös mukava saada kuulla, ketä kilpailijoita Helsinkiin oli tulossa. Selvää oli, että kahdeksankertainen Mr. Olympia Lee Haney ei enää osallistuisi kilpailuun, vaan saisimme aivan uuden Mr. Olympian. No, ei se aivan varmaa ollut, sillä yksi aiempi Mr. Olympia eli Samir Bannout oli toki leikissä mukana. Suurin uutinen oli 1970-luvun tähden Lou Ferrignon come back 17 vuoden kilpailutauon jälkeen. Lou olisi Helsingissä 40-vuotias, mikä ei nykykehonrakennuksessa tietysti ole ikä eikä mikään.

Kehonrakennuspiirit kohisivat myös uudesta nousevasta tähdestä, italialaisen isän ja mustan amerikkalaisen äidin pojasta Kevin Levronesta. Wayne sanoi, että tämä nuorikainen tulisi olemaan varteenotettava tekijä Helsingin kilpailussa, eikä ennustus mennyt paljonkaan pieleen. Kevin on muuten syntynyt joko 1964 tai 1965, paikkana Lazio Roomassa Italiassa tai Yhdysvaltojen Baltimore. Arvoituksellinen mies.

Helsingissä nähtäisiin tuon ajan IFBB-tähdistä myös muun muassa Lee Labrada, Vince Taylor, Shawn Ray ja Sonny Schmidt. Lee Haney oli siis jäänyt kilpailuista eläkkeelle, samoin Leen monivuotinen kova kilpakumppani Rich Gaspari, joka vieraili Suomessa kevään 1988 Jorma Räty Cupin tähtivieraana. Orlandossa hopealle jäänyt Englannin Dorian Yates olisi myös luonnollisesti mukana tavoittelemassa ensimmäistä voittoaan.

Vuoden 1992 talvi, kevät ja kesä menivät kovaa vauhtia, kun yritin saada suomalaisia kehonrakennukseen liittyviä yrityksiä mukaan sponsoroimaan tapahtumaa ja suomalaisia bodifaneja ostamaan pääsylippuja.  Tehtävä oli silloisen todella negatiivisen taloustilanteen vuoksi erittäin haastava, se on pakko todeta. Lipunmyynnissä auttoi kustannusalan kollega, ruotsalaisen B&K-lehden omistaja Ove Rytter, joka rummutti Ruotsissa lipunmyynnin puolesta ja järjesteli myös kilpailuun ruotsalaisten yhteistä ryhmämatkaa. Ove myi Helsingin Mr. Olympiaan sensaatiomaiset 1500 pääsylippua, siitä hänelle suurkiitos!

Vaikka aika ei ollut tapahtumalle kaikkein otollisin, kaikki oli kuitenkin järjestelyjen osalta valmista, kun aikaa kisan starttiin oli yksi viikko ja kilpailijat, kilpailun toimihenkilöt ja kisavieraat alkoivat tulla Helsinkiin ja kisahotelliimme Katajanokan Grand Marinaan.