Perjantaitarina – Mr. Olympia Orlandosta Helsinkiin Osa 3

Perjantaitarina – Mr. Olympia Orlandosta Helsinkiin Osa 3

Aikaa tuntuu aina olevan ruhtinaallisesti, kun tapahtuman suunnittelu ja järjestelyt aloitetaan reilu vuosi ennen h-hetkeä. Aika kuluu kuitenkin nopeasti, ja loppusuoralle jää järjestelyjen osalta aina kaikkein kovin puristus. Helsingin Mr. Olympia ei ollut tässä mikään poikkeus, päinvastoin.

Kilpailun päämajana toimi Katajanokalla sijaitseva vanhoihin makasiineihin rakennettu hotelli Grand Marina, ja paikka alkoi täyttyä kilpailijoista, kilpailutuomareista ja muista merkkihenkilöistä, kun aikaa tapahtuman alkuun oli kuutisen päivää. Kilpailijoista olivat ensimmäisinä paikalla Dorian Yates ja Lou Ferrigno, heille oli suunniteltuna myös jonkin verran mediatapaamisia. Kehonrakennuskilpailuihin aina positiivisesti suhtautunut Iltalehti teki molemmista miehistä ison jutun, TV- ja radiohaastatteluja oli useita.

Dorian oli rauhallinen ja mutkaton henkilö, hän oli treeninsä treenannut eikä halunnut mitään erikoispalvelua. Hän kävi päivittäin kävelyllä muutamaan otteeseen, salille hän ei enää Helsingissä mennyt lainkaan. Kun kysyin tästä, hän totesi, että lihaksille ei tässä vaiheessa voinut tehdä enää mitään, dieetin noudattaminen, lepääminen ja kehon palauttelu kävelylenkeillä ja venyttelyllä sekä kevyt tankkaaminen ennen kisaa auttoivat parhaaseen suoritukseen itse kilpalavalla. Sain sitten kisalauantaina nähdä, että näinhän asia oli.

Tein yhdessä toimittaja Markku Katajan kanssa kisavideota IFBB:n käyttöön, joten pääsin myös leipätyöhöni eli haastattelemaan kilpailijoita ja muita tapahtumaan liittyneitä henkilöitä. Markku hoiti myös osan haastatteluista, samoin kaverini Mark El-Zein, joka auttoi ranskankielisissä osuuksissa. Erityisen hauskaa oli haastatella Shawn Raytä, kun muistelin samalla ensimmäistä tapaamistamme Gold´s Gymillä keväällä 1986. Kun kysyin mieheltä lupaa ottaa valokuvia hänen treenistään, hän totesi ykskantaan “fuck off!”. Kuvat jäivät sillä kertaa ottamatta.

Hotellilla kaikki sujui hyvin, samoin kisasalina toimineella edesmenneen Juhani Avellanin isännöimällä Alexiumilla, joka oli tuohon aikaan maan ehdottomia ykkössaleja. KP Ourama ja monet muut auttoivat ilman korvausta kisaajien kuljettamisessa ja seuranpidossa, KP oli myös tuomarina itse kilpailussa. Hänellä on valtavan pitkä ura IFBB:n kansainvälisissä ympyröissä ja johtotehtävissä, ja hän on ottanut myös todella paljon valokuvia Mr. Olympia -kisoista vuosien varrelta.

Lou Ferrignon Helsingin-vierailusta olen kertonut jo aiemmin Perjantaitarinoissa, mutta tässä on hieman lisää Loun touhuista vilkkaan kisaviikon aikana. Hänellä oli omassa sviitissään sauna, hän oli siitä tosi iloinen ja käytti myös runsaasti aikaa saunomiseen. Kerran hän jätti saunan päälle täydelle teholle poistuessaan huoneistostaan, ja parin tunnin kuluttua hotellissa pärähtikin päälle palohälytys. Tästä selvittiin onneksi pienin vaurioin, saunaa piti kyllä korjata. Iso mies kun on, painoihan Lou kilpailussa noin 140 kiloa, hän kuormittaa tietysti paljon keskivertomiestä enemmän kaikkea, mille istuu. Vessanpytty oli yksi Loun uhreista, hän istui sille ilmeisesti hieman epäsuhtaisesti, jolloin pytty murtui alaosastaan kokonaan irti. Ja taas oli korjaajilla töitä.

Myös edesmenneet legendaariset Weider-veljekset Joe ja Ben asuivat Grand Marinassa. Joeta en nähnyt kuin vasta kisapäivänä, jolloin pääsin häntä lyhyesti tervehtimään. Se oli hieno hetki. Benin sen sijaan tapasin jo kerran viikon aikana. Hänen ainoa kysymyksensä oli, montako lippua oli myyty ja paljonko sponsorirahaa oli tulossa. Raha kiinnostaa rahamiehiä.

Veljekset käyttivät aikaa Helsinkiin ja muun muassa Porvooseen tutustumiseen, he tekivät Suomeen ihan kunnon kulttuurimatkan. Molemmat miehet tunnettiin taiteen ystävinä, Ben oli lisäksi maailman johtavia Napolean-tutkijoita ja hänellä oli maailman suurin Napolean-esineistön kokoelma, joka siirrettiin hänen kuolemansa jälkeen esille Montreal Museum of Fine Artsiin. Ben oli myös muun muassa Ranskan Kunnialegioonan ritari ja ehdokas Nobelin Rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 1984.

Helsingin kilpailun kuuluttajaksi ja seremoniamestariksi saapui Etelä-Afrikasta kolminkertainen Mr. Universe ja elokuvien Herkules Reg Park, joka oli ollut nuoren Arnold Schwarzeneggerin idoli. Regillä oli erinomainen ääni, joka sopi loistavasti suurten tilaisuuksien kuuluttajalle. Wayne S. DeMilialla oli iso työ kilpailun käsikirjoituksen kanssa, sillä Reg ei näyttelijänä halunnut improvisoida lainkaan, vaan halusi aivan Hollywood-tyyliin tarkan käsikirjoituksen puheilleen ja kilpailun kululle. Ammattimies.

Waynellä oli Helsingissä mukana monia vakioapulaisiaan, kotipuolen nuoria miehiä, jotka jaksoivat tehdä hommia aamusta iltaan. Lisäksi paikalla oli järjestyksenpitoa varten kaksi ammattiturvamiestä New Yorkista ja heidän apunaan muutamia Yhdysvaltain Helsingin lähetystössä palveluksessa olleita amerikkalaisia sotilaita. New Yorkissa valmistetun ja Suomeen laivatun lavan oli suunnitellut Waynen luottomies Charlie Blake. Lavan ja valojen asemoiminen Jäähallissa oli viimeisimpiä isoja tehtäviä, mutta siitäkin selvittiin kunnialla.

Kaikki oli siis valmista, kun kisapäivä 12. syyskuutta koitti.