Perjantaitarina Osa 3 – Bodilegenda Keijo Reiman

Perjantaitarina Osa 3 – Bodilegenda Keijo Reiman

Keijo “Reikku” Reiman on suomalainen kehonrakennuslegenda, joka kilpaili 1980-luvulla amatöörinä useita vuosia Euroopan ja maailman huipulla. Hän oli mukana kilpailuissa jo vuonna 1971, jolloin hän sijoittui hopealle lajin ensimmäisissä SM-kilpailuissa Helsingissä. Seuraavana vuonna oli sitten jo ensimmäisen mestaruuden vuoro. Reikku voitti Suomen mestaruuden myös neljä kertaa peräkkäin vuosina 1979-82.

Reikun ensimmäisen ja viimeisen kilpailun väli oli epätavallisen pitkä, sillä hän teki fantastisessa kunnossa paluun kisalavoille vuonna 2001 ja voitti yli 50-vuotiaiden veteraanien maailmanmestaruuden. Näin hänen pitkä ja menestyksekäs uransa päättyi komeasti maailmanmestarina.

Reikun aktiivisin kilpailukausi sijoittui 1980-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Hän oli hionut kehonsa kovalla treenillä todella näyttäväksi kokonaisuudeksi. Harjoittelu tapahtui pääosin hänen omakotitalossaan Jyväskylässä, jossa hänellä oli täydellinen harjoituslaitteisto. Haastattelin Reikkua useaan otteeseen Bodaus-lehteen, ja minulla oli myös tilaisuus nähdä hänet kotonaan suorittamassa off-season-harjoittelua. Siinä oli oma erityinen osansa Muskeli-monitoimilaitteella, jolla Reikku teki tuolla kertaa muun muassa pystypunnerruksia istuen. Reikku oli tunnettu sekä kovasta yleiskunnostaan että voimistaan, ja harjoituspainot olivat varsin kunnioitettavat. Lihaspyöreys varsinkin olkapäissä oli mahtava.

Reikun harjoitusjako oli selkeä, sillä hän treenasi yhtenä päivänä kaikki yläkehon lihasryhmät ja seuraavana päivänä reidet ja pohkeet. Näin harjoituspäivät seurasivat toisiaan, sarjat olivat usein aika pitkiä, vaikka harjoituspainot olivat melko raskaat.

Reikku avasi Jyväskylässä vuonna 1983 oman kuntosalin, Reikku´s Gymin, joka oli todella tyylikäs treenipaikka. Harjoitukset tehostuivat entisestään, kun Reikku pääsi treenaamaan yhä monipuolisemmin. Kilpailudieetin pitämisessä Reikku oli maankuulu askeetti, hän ei valitellut nälkäänsä eikä voivotellut energian puutetta. Kalorit olivat melko alhaalla, mutta toisaalta aina hyvässä kunnossa olleen miehen ei tarvinnut koskaan dieetata kuukausikaupalla ennen kilpailuja. Ja kilpailuissa hän oli aina rautaisessa kunnossa, lihaskireys oli kohdallaan.

Reikku kilpaili sarjassa alle 90 kiloa, ja 1980-luvulla hänen tavoitteenaan oli menestyminen kansainvälisissä arvokilpailuissa. Menestystä myös tuli, sillä hän sijoittui vuosina 1980-84 maailmanmestaruuskilpailuissa joka vuosi joko toiseksi tai kolmanneksi. Manila pronssia, Kairo pronssia, Brugge hopeaa, Singapore hopeaa ja Las Vegas pronssia. Komeita kilpailupaikkoja, hienoja tuloksia, mutta suurin tavoite, maailmanmestaruus, lipui aina käsien ulottumattomiin.

Reikku kilpaili myös EM-kisoissa sijoittuen vuonna 1981 Lontoossa toiseksi ja 1982 Zurichissa kolmanneksi. Myös World Games –kilpailu tuli tutuksi, kun hän sijoittui hopealle San Josessa, Kaliforniassa vuonna 1981. Näin Reikku oli voittanut viiden kilpailuvuoden aikana kahdeksan henkilökohtaista arvokisamitalia, mikä on loistava suoritus!

Syyskuussa 1989 Reikku oli jälleen trimmannut itsensä kilpailukuntoon ja osallistui ensimmäiseen Suomessa järjestettyyn kehonrakennuksen ammattilaiskilpailuun IFBB Finnish Grand Prix´hin. Kilpailussa oli mukana kaikkiaan seitsemän miestä aiemmin samassa kuussa Italian Riminissä järjestetyn Mr. Olympian kärkikymmeniköstä, joten kisa oli äärimmäisen kovatasoinen.

Kilpailupaikka Helsingin Jäähalli oli monen mielestä varmasti aika eksoottinen, mutta kilpailu oli sekä kovatasoinen että viihdyttävä. Reikku teki parhaansa, oli elämänsä kovimmassa kunnossa ja poseerasi hienosti, mutta ei saavuttanut sijoitusta kärkiryhmässä, sillä kokeneemmat ammattilaiset olivat enemmän kansainvälisen tuomariston mieleen. Voiton vei Yhdysvaltojen Lee Labrada, josta on kilpauransa jälkeen tullut menestyksekäs urheiluravinnealan yrittäjä.

Reikku vietti tämän jälkeen hiljaiseloa monien vuosien ajan, mutta teki sitten mahtavan paluun vuonna 2001 voittaen Masters 50+ -sarjan maailmanmestaruuden. Hän oli aivan huipputikissä, sana veteraani ei tullut kyllä mieleen hänen kuntoaan katsoessa. Tämä oli hieno päätös Reikun värikkäälle ja monia mahtavia kilpailuja sisältäneelle uralle.

Reikku täytti viime joulukuussa 70 vuotta ja viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviään Espanjan Aurinkorannikolla. Mestari, jos satut näkemään tämän, lähetän sinulle lämpimät terveiset täältä Helsingistä!