Perjantaitarina Osa 5 – Idolina Mike Mentzer

Perjantaitarina Osa 5 – Idolina Mike Mentzer

Kehonrakennusinnostus levisi 1970-luvun jälkipuoliskolla nopeaan tahtiin niin Helsingissä kuin muuallakin Suomessa. Esikuvien merkitys oli kehonrakennuksessa aivan samoin kuin muissakin harrasteissa erittäin suuri, idoleita ihailtiin ja jäljiteltiin. Tuohon aikaan oikeastaan ainoa tapa saada lajista uutta tietoa oli lukea amerikkalaisia kehonrakennuslehtiä. Markkinoilla oli myös yksi ruotsalainen aviisi, jonka kautta tutustuimme länsinaapurin parhaisiin kehonrakentajiin, muun muassa nykyisin Kroatiassa ja Tsekin tasavallassa isoja kuntokeskuksia omistavaan Ulf Bengtssoniin.

Helsingissä suuri osa varsinaisesta kehonrakennuksesta kiinnostuneista treenaajista liittyi jäseneksi Jorma Rädyn ja Risto Koivusen Itä-Pasilaan avaamaan Hi-Man Sport -saliin. Tutustuin siellä joitakin vuosia itseäni nuorempaan erittäin lahjakkaaseen ja kovaa treenaavaan Peter Keräseen. Aloimme treenata yhdessä, ja säännöllinen ja motivoitunut harjoittelu alkoi tuottaa hyvää tulosta meille molemmille.

Varsinainen suuri kehitysvaihe liittyi amerikkalaisen Weider-organisaation julkaiseman Muscle Builder –lehden esittelemään uuteen kehonrakennustähteen ja tarkemmin sanoen tämän inspiroituneen miehen markkinoimaan harjoitustapaan. Kyseinen kehonrakentaja oli Mike Mentzer, joka saarnasi lehdessä aivan uudenlaisesta harjoitusmenetelmästä nimeltä Heavy Duty. Jo kilpailu-uransa lopettanut vuosien 1970-75 Mr. Olympia Arnold Schwarzenegger ja hänen aikalaisensa olivat kaikki harjoitelleet sekä suhteellisen paljon että suhteellisen usein. Treeniä oli käytännössä kuutena päivänä viikossa, sunnuntai oli lepopäivä. Arnold itse harjoitteli lisäksi viikon aikana ainakin kolmena päivänä kahdesti päivässä, sama lihasryhmä tuli treenatuksi kaksi tai kolme kertaa viikossa. Mentzer piti vuosikausia noudatettua perinteistä harjoitustapaa huonona, hänen mielestään treeniä oli liikaa ja se oli intensiteetiltään liian matalalla tasolla kehittääkseen lihasta maksimaalisesti. Omaa menetelmäänsä hän kutsui tieteelliseksi.

Peter ja minä aloimme noudattaa Mentzerin ohjeita erityisesti ylävartalon treenissä. Luimme ohjelmat suoraan Muscle Builderista. Mentzer harjoitteli tuolloin lehden mukaan neljä kertaa viikossa, lihasryhmät käytiin läpi kaksi kertaa viikossa. Harjoitukset olivat lyhyitä ja intensiivisiä, Heavy Dutyn ideana oli tehdä mahdollisimman kova ja mieluiten maksimaalinen työ mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Yksi menetelmän johtoajatuksista oli käyttää etukäteisväsytystä. Mentzer mainitsi esimerkkinä tavallisen penkkipunnerruksen tai vinopenkkipunnerruksen, joissa harjoituksen haluttiin kohdistuvan pääosin rintalihaksiin, mutta joiden suorittamisessa käsivarren ojentajat väsyivät käytännössä jo ennen kuin rintalihaksista oli saatu puristettua kaikki irti. Näin rintalihakset eivät teorian mukaan saaneet koskaan maksimaalista harjoitusta näillä liikkeillä. Ratkaisu oli tehdä ensin sarja liikettä, joka kohdistui lähes pelkästään rintaan, sopiva liike oli esimerkiksi vipunosto käsipainoilla joko tasapenkillä tai alaviistopenkillä. Kun punnerrrusliikettä tehtiin välittömästi ilman taukoa vipunostosarjan jälkeen, puristus rintalihaksissa oli jotain aivan muuta kuin suorissa punnerrussarjoissa. Rintalihakset joutuivat työskentelemään maksimaalisesti, tästä seurasi selkeää lihasmassan kehitystä. Ohjelmassa tehtiin kaksi tällaista vipunostojen ja punnerrusliikkeen 8-10 toiston yhdistelmää, super-sarjaa, ja sen jälkeen kaksi sarjaa pulloveria raskaalla käsipainolla. Siinä oli koko rintatreeni.

Tämän tyyppinen harjoittelu puri meihin erittäin hyvin, ja sekä lihasmassaa että voimaa tarttui todella mukavasti. Mitään erityistä suosiota menetelmä ei Hi-Man Sportilla saavuttanut, harjoittelihan esimerkiksi meidän kaikkien ehdoton kotimainen idoli ja salin toinen isäntä Jorma Räty täysin eri tavalla, ja pitemmän päälle mekin vaihdoimme treenin taas volyymipainotteisemmaksi. Mutta Heavy Duty –harjoittelu ja Mike Mentzerin ajatuksiin ja kokeiluihin perehtyminen olivat kaikin puolin positiivinen ja kehittävä kokemus, ja Peter jatkoikin noilla hyvillä pohjilla vuosien mittaan aivan kehonrakennusmaailman huipulle saakka.

Mike Mentzer tuli kehonrakennusharrastajien tietoisuuteen raketin lailla 1970-luvun puolivälissä, kun Muscle Builder -lehti alkoi julkaista hänestä artikkeleita jokaisessa numerossa. Pian Mentzer oli myös lehden palkkalistoilla ja kirjoitti siihen pitkiä juttuja treenimenetelmistään ja vähintäänkin poikkeavasta ruokavaliostaan, jossa pääpaino oli hiilihydraattien syönnissä. Lehdessä kirjoitettiin tuolloin myös jonkin aikaa kilpailijoiden käyttämistä steroidikuureista, ja Mentzerkin kirjoitti hyvin tarkasti muun muassa valmistautumisestaan kilpailuihin. Hän kirjasi ylös painonsa, arvion kunnostaan, tekemänsä harjoitukset ja koko päivän syödyt ruoat ja nauttimansa doping-aineet. Vastaava olisi varmasti kiinnostavaa vaikkakin hyvin erilaista luettavaa tämän päivän miesten kertomana.

Mentzer saavutti omalla harjoitustavallaan erinomaisen fysiikan ja voitti amatöörinä Yhdysvaltojen mestaruuden ja IFBB:n maailmanmestaruuden raskaassa sarjassa. Hän oli mukana MM-kisoissa kaksi kertaa, sillä vuonna 1977 Ranskan Nimes`issä maanmies Kalman Szkalak otti hieman yllättäen voiton. Seuraavana vuonna oli sitten Mentzerin vuoro, kun hän voitti tittelin täysin pistein Meksikon Acapulcossa.

Mentzer siirtyi tämän jälkeen ammattilaiseksi ja kilpaili hyvällä menestyksellä muutamisssa Pro Grand Prix –kisoissa keväällä 1979. Niissä kovin vastustaja oli “The Black Prince” Robby Robinson. Syksyllä oli sitten Mr. Olympian vuoro, ja Mentzer uhkui voitonvarmuutta ennen kilpailua tehdyissä haastatteluissa. Mr. Olympiassa oli tuolloin kaksi painoluokkaa, ja Mentzer voitti raskaan luokan. Kevyen luokan voittaja, legendaarinen jo 1960-luvulla kilpailuissa mainetta niittänyt Frank Zane oli kuitenkin liian kova vastus sarjavoittajien finaalissa, joten Mentzerin oli tyytyminen kakkossijaan. Aina voidaan spekuloida, ja varmaa on, ettei hyvin suorapuheinen ja yli-itsevarma Mentzer ollut suinkaan mahtavasta kunnostaan huolimatta kaikkien suosiossa. Hillitty ja aina herrasmiehen tavoin esiintyvä Frank Zane oli sen sijaan huippusuosittu joka paikassa.

Vuoden 1980 Sydneyn kilpailua varten Mentzer luki yli-ihmisfilosofi Friedrich Nietzscheä ja objektivisti Ayn Randia usein amfetamiinin voimalla välttääkseen ajanhukkana pitämäänsä nukkumista, treenasi vimmatusti ja oli syksyllä sekä psyykannut itsensä että harjoittanut fysiikkansa huippuvireeseen. Sydneyn koitoksen piti olla hänen uransa huipentuma, mutta toisin kävi. Kilpailu on kaikkien aikojen eniten ristiriitaisia kommentteja herättänyt Mr. Olympia, sillä sen voitti pitkän treenitauon jälkeen vain kuusi viikkoa kilpailua varten harjoitellut tittelin aiemmin jo kuusi kertaa voittanut Arnold Schwarzenegger. Hän ei ollut lähelläkään parhaiden vuosiensa kuntoa, mutta voitti näin seitsemännen Mr. Olympiansa.

Kilpailijat protestoivat Mentzer puhemiehenään Arnoldin osallistumista vastaan, sillä hän ei ollut ilmoittaunut mukaan kilpailuun määräajan kuluessa. Hän ilmoittautui mukaan vasta kilpailupäivän aamuna. Oli miten oli, the rest is history, kuten sanotaan. Arnold otti voiton, Mentzer sijoittui viidenneksi ja bodausfanit saivat loistavan puheenaiheen vuosiksi eteenpäin.

Mentzer ei kilpaillut enää koskaan ja oli välillä sekä henkisesti että fyysisesti tuuliajolla, mutta palasi 1980-luvun lopulla valmennus- ja kirjoitustyöhön. Voidaan sanoa, että Mentzerin harjoitusfilosofialla oli suuri vaikutus kuusinkertaisen Mr. Olympian Dorian Yatesin menestykseen, hän kantoi eteenpäin Mentzerin sytyttämää soihtua.

Mentzer kuoli sydänkomplikaatioihin kotonaan Kaliforniassa kesäkuussa 2001. Hän oli 50-vuotias.